Muistoni viime vuotisesta Vuosangan ampumaharjoituksesta ensimmäisen vuosikurssin kadettina ovat jo ehkä hieman haalistuneet, mutta kykenen muistamaan loputtoman pitkiltä tuntuneet ampumapäivät sekä tulitoiminnanvalvojana että ampuvan joukon jäsenenä. Ampumaharjoitus ei ole ollut helppo tänäkään vuonna Vuosangan ensikertalaisille. Perinteinen Vuosangan ampumaharjoitus höystettynä taisteluharjoituksella on yhdessä pakkashelvetin kanssa opettaneet varmasti ensimmäisen vuosikurssin kadetteja oppimaan ja voittamaan talvisen Kainuun asettamia koetinkiviä.
Minä toisen vuosikurssin kadettina olin Vuosangan ampumaharjoituksen alkaessa uusien haasteiden edessä. Ampumatyöryhmänä suunnittelimme johtamamme ammunnat aina taisteluvälinemateriaalin tilaamisesta viimeisen ammunnan loppupuhutteluun asti. Matkalle mahtui useita mielenlujuutta koetellutta virhettä ja näistä seuranneita lisätyötunteja. Prosessia on helpottanut vastuullinen ja hyvän työmoraalin omaava ampumatyöryhmä. Erityiskiitos oman ammunnanjohtamisvuoroni toimihenkilöryhmälleni. Ilman teidän laadukasta työpanostanne johtamani hyökkäysammunta pimeällä olisi tuntunut huomattavasti hämärämmältä.
Edessä on enää viimeinen ampumapäivä materiaalipalautuksineen ja tämän jälkeen paluu kotiin. Yhteensä viisi viikkoa Vuosangassa kouluaikanani viettäneenä voin sanoa, että olen karistanut Kainuun metsien lumipeitteeseen runsaasti voimia. Kääntöpuolena totean varsin kliseisesti, että näiden viikkojen aikana suksien pohjaan on tarttunut muutakin kuin lunta: Huomattavan paljon upseerin virassa tarvittavaa ammattitaitoa.
Kadetti Axel Rännäli
101. kadettikurssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti