Kello oli 06:00 ja oli aika herätä taas talviseen vuosankaan, tänään pakkasta oli vain -1 astetta ja tuntui, että vaikka kuinka vähän vaatetta laittoi päälle, hiki tuli silti. Tuntuu uskomattomalta, että tasan viikko sitten taisteluharjoitus-vaiheessa pakkasta oli sellaiset 35 astetta enemmän. Miten sellaisesta edes selvisi? No ainakaan ei tullut hiki tai vaatteet ei ollut kokoajan märkänä.
Näin harjoituksen loppuvaiheessa sitä yksittäinen kadetti miettii, miten paljon voi pelkästään sää vaikuttaa taistelijoiden mielialaan ja toimintaan. Jos on liian kylmä, kaikki on jäässä, sormet ovat jäässä, varpaat ovat jäässä, niin myös vesi, ruoka, teltta ja kaikki. Se syö miestä, mutta kuten A- ja B-joukkue uljaasti todisti siitä voi selvitä helposti, mutta se vaatii suomalaista sisua ja selkärankaa. Kaverista pitää huolehtia ja kokoajan pitää pysyä liikkeellä. Mutta paukkupakkanen ei suomalaista sotilasta pysäytä.
Kun taas pakkanen helpottaa, tulee taistelijalle helposti muita huolenaiheita. Hiihtäessä tuleekin hirveä hiki, teltan pohja on kuin uima-allas ja lumi tarttuu suksien pohjiin ja sukset ei liiku eteenpäin. Mutta niin taas viime päivät näyttivät, että suomalainen upseerin alku kyllä selviää, muutaman ärräpään voimin jatketaan eteenpäin ja tehtävä suoritetaan. Talvinen Vuosanka on tarjonnut tässä muutaman viikon aikana monenlaista säätä. Mutta suomalainen upseeri ja sotilas eivät moisesta hätkähdä. Tätä me tehdään.
Kadetti täältä Vuosangasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti