torstai 28. tammikuuta 2016

Vuosanka hiljenee


Ampumaharjoituksen taisteluammunnat ja taisteluharjoitus ovat päättyneet ja kaluston huolto sekä palautekeskustelut ovat käynnissä. Harjoituksen aikana ammuttiin 136 kadettien johtamaa taisteluammuntaa niin valoisalla kuin pimeällä sekä kaksi Kainuun Prikaatin sotilaspoliisijoukkueen toteuttamaa joukkueen taisteluammuntaa. Kokonaan uutena kokonaisuutena harjoituksessa mukana oli taisteluharjoitus, jossa nuorin kadettikurssi harjoitteli muun muassa tiedustelua, väijytystä ja iskua kohteelle sekä tiedustelu- ja sensorivälineiden käyttöä. Harjoituksen aikana järjestettiin lisäksi lukuisia muita hyviä oppimistapahtumia muun muassa Vuosanka-marssi, talvi-, hiihto- ja huoltokoulutusta. Harjoituksen osaamistavoitteet ja harjoitukselle määritetyt teemat, kouluttajuus - palvelusturvallisuus - huolto, ovat toteutuneet haasteellisista olosuhteista huolimatta hyvin. Sää vaihteli harjoituksen aikana +1 - -36 asteen välillä. Lunta oli aikaisempia vuosia vähemmän, mutta toimintakyvyn ylläpidon ja kaluston huollon osalta olosuhteet olivat kuitenkin tutun haasteelliset.

Johtajana ja kouluttajana kehittymisen perusta on muilta saadusta palautteesta oppiminen. Harjoituksen aikana palautetta on annettu runsaasti erilaisissa johtajatehtävissä olleille 360 asteen periaatetta noudattaen. Saadusta palautteesta on otettu opiksi, koska suoritukset niin taisteluammunnoissa kuin taisteluharjoituksessa paranivat harjoituksen loppua kohden. Ammuntojen johtamisen, tulitoiminnan valvomisen ja ryhmän hajautetun taistelutavan sekä toimintakyvyn ylläpitämisen perusteet vaativissa talvisissa olosuhteissa on nyt annettu. Tästä on hyvä jatkaa työssä ja opinnoissa eteenpäin.

Jäljellä on enää viimeiset palautekeskustelut ja huoltotoimenpiteet sekä joukkojen paluumarssit kotivaruskuntiin. Toivotan turvallista paluumatkaa!

Kiitän kaikkia harjoitukseen osallistuneita hyvin tehdystä työstä. Ilman Teitä harjoituksen toteuttaminen laadukkaasti ei olisi ollut mahdollista.
 
Ampumaharjoituksen johtaja
Komentaja Kai Suvanto




Vuosanka jää taakse

Vuosangan kolmen viikon taisteluampumaharjoitus lähenee loppuaan. Näin viimeisen viikon keskiviikko-iltana pystyn pohtimaan harjoitusta jo suurempana kokonaisuutena. Kolmen viikon työrupeama ei ole ollut helppo, mutta jokainen 101. Ja 102. Kadettikurssin kadetti pystynee allekirjoittamaan väitteen, että harjoitus on ollut erityisen opettava ja jopa hieman kasvattava.

Muistoni viime vuotisesta Vuosangan ampumaharjoituksesta ensimmäisen vuosikurssin kadettina ovat jo ehkä hieman haalistuneet, mutta kykenen muistamaan loputtoman pitkiltä tuntuneet ampumapäivät sekä tulitoiminnanvalvojana että ampuvan joukon jäsenenä. Ampumaharjoitus ei ole ollut helppo tänäkään vuonna Vuosangan ensikertalaisille. Perinteinen Vuosangan ampumaharjoitus höystettynä taisteluharjoituksella on yhdessä pakkashelvetin kanssa opettaneet varmasti ensimmäisen vuosikurssin kadetteja oppimaan ja voittamaan talvisen Kainuun asettamia koetinkiviä.

Minä toisen vuosikurssin kadettina olin Vuosangan ampumaharjoituksen alkaessa uusien haasteiden edessä. Ampumatyöryhmänä suunnittelimme johtamamme ammunnat aina taisteluvälinemateriaalin tilaamisesta viimeisen ammunnan loppupuhutteluun asti. Matkalle mahtui useita mielenlujuutta koetellutta virhettä ja näistä seuranneita lisätyötunteja. Prosessia on helpottanut vastuullinen ja hyvän työmoraalin omaava ampumatyöryhmä. Erityiskiitos oman ammunnanjohtamisvuoroni toimihenkilöryhmälleni. Ilman teidän laadukasta työpanostanne johtamani hyökkäysammunta pimeällä olisi tuntunut huomattavasti hämärämmältä.

Edessä on enää viimeinen ampumapäivä materiaalipalautuksineen ja tämän jälkeen paluu kotiin. Yhteensä viisi viikkoa Vuosangassa kouluaikanani viettäneenä voin sanoa, että olen karistanut Kainuun metsien lumipeitteeseen runsaasti voimia. Kääntöpuolena totean varsin kliseisesti, että näiden viikkojen aikana suksien pohjaan on tarttunut muutakin kuin lunta: Huomattavan paljon upseerin virassa tarvittavaa ammattitaitoa.

Kadetti Axel Rännäli
101. kadettikurssi










Tätä me tehdään

Kello oli 06:00 ja oli aika herätä taas talviseen vuosankaan, tänään pakkasta oli vain -1 astetta ja tuntui, että vaikka kuinka vähän vaatetta laittoi päälle, hiki tuli silti. Tuntuu uskomattomalta, että tasan viikko sitten taisteluharjoitus-vaiheessa pakkasta oli sellaiset 35 astetta enemmän. Miten sellaisesta edes selvisi? No ainakaan ei tullut hiki tai vaatteet ei ollut kokoajan märkänä.

Näin harjoituksen loppuvaiheessa sitä yksittäinen kadetti miettii, miten paljon voi pelkästään sää vaikuttaa taistelijoiden mielialaan ja toimintaan. Jos on liian kylmä, kaikki on jäässä, sormet ovat jäässä, varpaat ovat jäässä, niin myös vesi, ruoka, teltta ja kaikki. Se syö miestä, mutta kuten A- ja B-joukkue uljaasti todisti siitä voi selvitä helposti, mutta se vaatii suomalaista sisua ja selkärankaa. Kaverista pitää huolehtia ja kokoajan pitää pysyä liikkeellä. Mutta paukkupakkanen ei suomalaista sotilasta pysäytä.

Kun taas pakkanen helpottaa, tulee taistelijalle helposti muita huolenaiheita. Hiihtäessä tuleekin hirveä hiki, teltan pohja on kuin uima-allas ja lumi tarttuu suksien pohjiin ja sukset ei liiku eteenpäin. Mutta niin taas viime päivät näyttivät, että suomalainen upseerin alku kyllä selviää, muutaman ärräpään voimin jatketaan eteenpäin ja tehtävä suoritetaan. Talvinen Vuosanka on tarjonnut tässä muutaman viikon aikana monenlaista säätä. Mutta suomalainen upseeri ja sotilas eivät moisesta hätkähdä. Tätä me tehdään.
Kadetti täältä Vuosangasta






keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kainuun prikaatin varusmiesryhmä puolustusammunnassa












Ammattiin oppii tekemällä

Muutama viikko sitten keskoskurssi vietti ansaittua joululomaa tiiviiden sotatekniikan, taktiikan, johtamisen ja strategian kurssien jälkeen. Vaikka taktiikan kursseihin sisältyi käytännön harjoituksia, moni oli viimeksi käsitellyt asetta viimeksi puolustushaarakoululla kesällä. Vaihtelu auditoriossa istumiseen olikin monelle kadetille mieluisa ajatus. Syksyn pitkien keskusnukuttamopäivien tilalle vaihtui harjoituksen ensimmäisellä viikolla pitkät päivät maastossa, joiden jälkeen vieläkin pidemmät illat käskyä laadittaessa.
Kolmannen viikon maanantaina tilanne oli jo varsin erilainen. 60-sivuinen ja kuusivaiheinen ampumakäsky ryhmän hyökkäysammuntaan rakennetulla alueella oli laadittu 13-henkisen työryhmän kanssa. Ammunta oli myös koeponnistettu työryhmäammunnassa ja edellisen viikon ammunnoissa. Ammuntaa kehitettiin vielä maalitoiminnan ja valmistavan koulutuksen osalta edellisen viikon havaintojen perusteella, jotta ammunnasta saataisiin entistä tilanteenmukaisemmaksi.

Aikaisemmin saatujen kokemusten ja koulutuksen perusteella onnistuimme kehittämään taisteluammuntaa. Maalitoimintaa lisättiin ja ammunnan vaiheita yhdisteltiin varomääräyksistä tinkimättä, mikä lisäsi ammunnan tempoa ja TRA:lle tyypillistä aggressiivisuutta ammuntaan. Viikon mittaan olemme lisänneet myös ampujien patruunamäärää, jotta voimme kuvata mahdollisimman realistisen tilanteen.

Päivittäin vaihtuvat tehtävät työryhmässä antavat hyvän mahdollisuuden tarkastella ammuntaa hieman eri perspektiivistä ja sitä kautta voi kehittää omaa toimintaa, sekä itse ammuntaa. Kouluttajan taidot kehittyvät huomattavasti kouluttaessa ampuvaa joukkoa ja tulitoiminnan valvojia omiin tehtäviinsä. Vanha sanonta Puolustusvoimissa: "Luottamus hyvä, valvonta paras", pitää näemmä paikkaansa.

Pari viimeistä päivää jäljellä, joiden aikana hiomme ammunnastamme timantin ja lähtiessämme viemme mukanamme rutkasti tekemällämme opittua "hiljaista tietoa." Viimeiset ammunnat suoritetaan turvallisesti ja kunnialla loppuun, joiden jälkeen voikin tyytyväisenä ryhtyä purkutoimiin ja suunnata katseen kohti kevättä ja uusia haasteita.
Joronkylän ampumatyöryhmä

 
 
 
 
 
 
 


Och samma på svenska…

Försvarshögskolans skjutövning i Vuosanka (Ampumaharjoitus 1, AH1) framskrider enligt planerna. För tillfället är övningens tredje och sista vecka på gång och de dagliga skjutningarna rullar framåt enligt det förutbestämda programmet. Skjutövningen spelar en central roll i kadetternas utbildning, då de under övningen auskulterar olika grundläggande rättigheter som de kommer att behöva i sina studier och slutligen i arbetslivet som beväringsutbildare.


I övningen fungerar den andra årskursens kadetter som skjutledare. Den första årskursens kadetter fungerar som eldövervakare samt formar skjutande avdelningar till stridsskjutningarna som leds av de äldre kadetterna. Förutom de yngre kadetterna består en del av de skjutande avdelningarna av beväringar från Kajanalands Brigad, som även står för en betydande del av övningsarrangemangen. Skjutningarna övervakas av stamanställda utbildare som förutom att de utbildar, övervakar och bedömer kadetternas utföranden, även säkerställer att allt utförs i enlighet med säkerhetsbestämmelserna. Skjutningarnas övervakare kommer delvis från Förvarshögskolan och delvis från andra truppförband, börjande från Jägarbrigaden i norr till Nylands Brigad i söder.

Vid sidan om stridsskjutningsskedet deltar den yngre kadettkursen kadetter i en stridsövning som fokuserar på funktion och stridsverksamhet i vinterförhållanden. Vuosanka har åter en gång levererat en ordentlig vinter åt trupperna då kylan i bästa (värsta) fall varit nära -35 grader. Upprätthållandet av funktionsdugligheten i kalla förhållanden är något som berört alla, men speciellt den första årskursen som bivackerar i tält. Snöläget har varit måttligt, men mer än tillräckligt för att kadetterna kunnat stifta nära bekantskap med skidor av modell SA-INT. Skidorna har inte bara utnyttjats som transportmedel till och från skjutplatserna, utan kadetterna har även fått lära sig grunder i hur en trupp på skidor kan användas i strid, inkluderande den enskilda skidburna soldatens verksamhet.

Övningen ger kadetterna bränsle för fortsatt utvecklande av den egna yrkeskunskapen. Den ger även erfarenheter och minnen som det kommer att talas om under framtida kurssammanträdanden. Under årens gång har skjutövningen i Vuosanka, "Vuosanka-övningen", mer eller mindre blivit ett begrepp bland kadetterna. Varje kurs har sin egen "Vuosanka-övning" och de som tidigare deltagit i övningen känner väl till att historierna från den egna "Vuosanka-övningen" blir färggrannare för var år som går…
CDH

















tiistai 26. tammikuuta 2016

Kolme valmis...

Varoupseerin toimintaa ohjaavat normit, ampuma-alueen johtosääntö, varomääräykset sekä ampumakäskyt. Ampumatyöryhmät ovat tehneet mittavan työn suunnitellessaan ammunnan maastossa ja saadakseen suunnitelmansa jalostettua paperille. Prosessissa on syntynyt suunnitelma ammunnan toteuttamisesta - ampumakäsky. Käsky on tarkastettu moneen kertaan harjoituksen turvallisuusorganisaation toimesta ja kun kaikki asiat ovat normien mukaisesti ja kriteerit täyttyvät ammunta hyväksytään toteutettavaksi käskyn mukaisesti. Kaikkihan on varsin selvää ja asiat ovat kaikki paperilla ja vieläpä järkevästi mietittynä. Ammunnan johtajalla on erittäin monta asiaa muistettavana, käskettävänä ja vieläpä varoupseerille ilmoitettavana. Seuraavana on muutama huomio ammunnan johtajien ilmoituksista varoupseerille.

Ammunnan johtajana harjoittelevalle kadetille ampuma-alueen varoupseeri ilmennee lähinnä pikkutarkkana pilkunviilauksen kuninkaana, mikä hän kieltämättä onkin, kielenhuoltajana sekä kiusallisena piikikkäiden käskyjen ja kommenttien sekä vaatimusten laukojana. Periaatteena on, että virheelliset suoritukset uusitaan. Varoupseeri kouluttaa ammunnan johtajia mm. omassa varopuhuttelunsa ammuntaa edeltävänä päivänä, jotta toiminta ja viestiliikenne olisivat vaatimusten mukaista. Puhuttelussa korostetaan mm. kellokuria sekä pikkutarkkaa ja täsmällistä viestiliikennettä ammunnan johtajan ja varoupseerin välillä. Puhuttelussa kerrotaan opettavaan sävyyn aikaisempien päivien ammuntojen johtajien hyvistä ja kehitettävistä havainnoista. Kaikki nyökkäilevät ymmärtämisen merkiksi sillä ovathan nämä asiat loppujen lopuksi varsin yksinkertaisia, mutta kun sitä muistettavaa on niin paljon. Esimerkkinä yhdeltä ampumapaikalta ammunnan valvoja kysyi ammunnan johtajalta seuraavana ilmoituksen sisältöä. Kadetti kertoi ilmoittavansa: "Kolme (nimi muutettu) valmis, voinko aloittaa kovapanosvaiheen kello 12.00". Hienoa! Sitten virven tangentti pohjaan ja varoupseerille tulee seuraavanlainen ilmoitus: "Olen valmis, voinko aloittaa." tai "Kolmonen valmis, voinko aloittaa kovapanosvaiheen" Varoupseerin tehtäväksi jää käskeä tarkastamaan ilmoituksen sisältö valmiiksi laaditusta viestiliikenneohjeesta. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta varoupseerin kannalta pienetkin asiat ovat merkittäviä. Kokonaisturvallisuuden kannalta varoupseerin on oltava ilmoitusten perusteella varma ilmoittajasta ja ilmoituksen aiheuttamasta toiminnasta - epävarmuutta ei saa jäädä, sillä varoupseeri ei näe toimintaa, mutta hänen täytyy tietää ampumakäskyn perusteella mitä ampumapaikalla tehdään ja miten se vaikuttaa muihin alueella oleviin ammuntoihin. varoupseerin mottona voisikin pitää: Pikkutarkkuus ei ole pikkumaisuutta. Mitä suurempi harjoitus, mitä enemmän ammuntoja sitä merkittävämmäksi pikkutarkkuus mm. viestiliikenteessä muodostuu. Tätä periaatetta tulevan kouluttajan kannattaa vaalia. Ilmoitusten tulee olla täsmällisiä ja sovittujen perusteiden mukaisia, toiminta ampumakäskyn mukaista ja koulutus asetettuun tavoitteeseen pääsemiseksi jatkuvaa. Ja jos mieleen hiipii epävarmuus muista - Varmistus on parasta.

Ja jos kadetin mieleen nousee ajatus, että varoupseerit ovat kivikauden jäänteitä pikkutarkkuuksineen ja mielettömine vaatimuksineen niin voimme lohduttaa muistavamme ajan, jolloin ihmettelimme tismalleen samoja asioita, kuin te nyt. Nyt jo ymmärrämme tämänkin asian opetustarkoituksen ja merkityksen toiminnalle ja ennen kaikkea harjoituksen palvelusturvallisuudelle. Turvallisia ammuntoja!
Varoupseerit