Aamu alkaa. Vastaanotto auki. Kadetteja sisään… Kapteeni tuumaa: "Ei niin innokkaana. Ei niitä kadetteja täällä muinakaan aamuina juuri näkynyt". Kadetit ei varmaan jaksa herätä. Se mihin nyt on tottunut, niin aamujono kasarmilla on pitkä ja puuduttava. Täällä siis tilanne eri. Pari sairastelijaa päivässä, joten työtahti ei tapa.
Mitä siis leirilääkärin päivään kuuluu. Odotella. Tietysti miten, sen voi itse päättää. Aika kuluu lueskellen. Soittelin myös ensikesän töistäkin, siitä ei tässä enempää. Lenkilläkin voi käydä, kunhan ei kovin kauaksi eksy. On vaan niin perh**an kylmä. Tullaan siihen vielä kohta. Hyvä tiimi on ainakin mukana. Henkilöitä joiden kanssa viihtyy, joten päivä menee joutuisasti. Pitää kuitenkin huolehtia, että kahvi ei pääse vahingossa loppumaan.
Toistaiseksi vielä suurilta katastrofeilta vältytty. Pahinta, mitä leirillä nyt on ollut, on lääkintäryhmän oman kapteenin flunssa. On ihan hyvä olla täällä eristyksessä, koska kasarmilla riehuu varmistettuna influenssa. Täällä sitä ei siis ole vielä näkynyt ja toivottavasti ei tule näkymäänkään.
Muutama sana nyt tuosta kylmästä. Pakkasta enemmän kuin -20. Lähempänä jopa -30. Paleltumia voi siis odottaa. Tärkeää kylmettymisen estämisessä on tietysti kerrospukeutuminen. Mielummin päällä vähän liikaa kuin liian vähän. Nestettä tulee nauttia enemmän kuin normaalisti, koska kehon kulutus kasvaa kylmässä. Avonaiset ja kylmälle alttiit paikat kuten korvalehdet, nenä- ja poskipäät tarvittaessa suojaan. Jos silti esimerkiksi kengissä varpaat pääsevät paleltumaan, siis ihan oikeasti paleltumaan, niin tuolloin paras paikka niitä lämmittää EI ole kaminan kylki. Tunto kun tuolloin on varpaissa alentunut ja ylikypsentäminen on hyvin lähellä. Vähän kättä lämpimämpään 30-40 asteiseen veteen 30min riittää, kunhan ei heti palelluteta uudestaan. No, jos noita vahinkoja nyt kuitenkin sattuu, niin täällä veksissä minä olen.
Lääkäri, upseerikokelas Vuoti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti